Miksi minun on sitten niin vaikeaa sietää keskeneräisyyttä? Itselleni käsityöt ovat omaa aikaa, jotka myös antavat energiaa muuhun elämään. Positiivisilla luovilla fiiliksillä hyvät hetket ovat upeita ja hankalammatkin kestää paremmin. Sitten kun jokin ei sujukaan, alkaa se nopeasti tuntua muutenkin. Tämä ja tuokaan ei suju, voi miksi en saa olla rauhassa - ajatukset alkavat vallata pääkoppaani.
Usein monet asiat linkittyvät keskenään ja niin varmasti tämäkin. Uskoisin, että tämän aamun rasittuneisuus liittyy eiliseen migreeniin - säryn poistuessa nousi tilalle kiukku ja jokin ajatus siitä, että haluan muuttaa tätä alati toistuvaa kuviota. Toisaalta taustalla jyllää myös merkittävä kysymys siitä, mitä haluan "tehdä isona" ja tällaista keskeneräistä kysymystä voi olla toisinaan vaikeaa sietää. On helpompaa rasittua pienistä asioista kuin kohdata niitä isoja.
Annoin tämän ajatuksen hautua ja kävin lapseni kanssa ulkona. Hiljalleen ajatuksiini tuli ulkoilun virkeyttä ja jotain uutta piristävää tuli mieleeni. Kokeilisinkin kankaanpainantaa syksyisillä lehdillä sen sijaan, että takkuan meneillään olevien juttujen parissa. Ajatukseni kaipasivat siis jotain uutta tuulahdusta - painantaa kun en ole vielä ikinä ennen kokeillut. Minulla oli jemmassa yhdet ilmaiseksi saamani farkut - niihin voisi olla hyvä kokeilla ideaa.
Sommittelin ensin aronian lehdistä sopivaa mallia.
Kokeilin heti ideaa farkusta leikatulle palalle.
Hupsista. Meinasi mennä ihan mönkään, mutta sitten piirtelinkin ääriviivoja ja tykästyin.
Vielä kolmaskin kokeilu.
Pitäisi kaiketi vain uskoa, että tällaiset päivät voivat joskus olla ihan mukavia ja mukiinmeneviä.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti